keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Maastoesteitä!

Moikka!

Vihdoin jaksan tehdä tämän postauksen, siitä kun hypättiin ensimmäisen kerran kunnolla maastoesteitä. Eihän tästä kerrasta olekkaan kuin kohta puolitoista kuukautta, hups. Ollu jotenkin motivaatio hukassa blogin kirjoittamiseen sekä myös instagramin päivittelyyn. Oonkin enemmän keskittynyt Ässään tässä, kun ei ole mitään meistä kuulunut.  No mutta tämän postauksen yritän nyt tehdä, kun ollut kuvineen  luonnoksissa odottamassa jo jonkun aikaa julkaisua.



Tosiaan Harjussa hypättiin kunnolla ensimmäistä kertaa syyskuussa maastoesteitä, kunnollisia sellaisia. Silloin maastoesteradalla sattui vielä olemaan muutama pieni hyvänkokoinen este juuri sopivasti meille, joten oli pakko vähän käydä kokeilemassa ja hyppimässä niitä, ennenkuin ne kerättiin pois. 

Verkkasin Ässän siinä radalla ja ympyröillä maneesin edessä. Sen jälkeen aloimme tulemaan tuota hautaa molempiin suuntiin, vitsit miten innoissaan S oli jo alussa ja sai kunnolla pidättää, että jalat ehtii  varmasyi hyppyihin mukaan. Sillä ei hirveän mukava olisi noilla esteillä vetää ympäri kunnon vauhissa! 

Haudalle tuli hyviä hyppyjä, sen jälkeen tulimme vähän milloinkin noita kolmea eri estettä, en tiedä niitä nimeltään mutta kummiskin. Tuolle pienelle talolle tuli paljon hyviä hyppyjä molempiin suuntiin ja sitä oli omasta mielestä helppo hypätä. Tultiin muutaman kerran tuota oranssivalkoista, se oli taas hituisen hankalampi myöskin Ässän mielestä sekä tultiin myös tuota harmaata pariin otteeseen. Ässä oli niin kovin menossa sille esteelle, että kielsi sen muutamaan otteeseen sekä itse lensin sieltä kerran alas, muttei kummiskaan hirveästi sattunut, muutakun tuli musta kylki! Kieltojen jälkeen ei mennytkään enään niin hyvin, tultiin lopuksi vielä sitä taloa ihan ravissa vaan, kun laukkalähestymisistä tuli heti kielto, positiivista oli se, että Ässältä nousi jalat vaikka tultiinkin ravissa ja voisinkin sanoa, että ravista saatiin parhaimmat hypyt!






Lopuksi vielä muistaakseni ravattiin ja laukkasimme reippaasti rataa ympäri loppuverkoiksi sekä käveltiin pitkät käynnit. Omasta mielestä meni ihan hyvin , oli hauskaa ja erilaista tekemistä sekä oli myös hiukan jännitystä matkassa! Ässästä näki, että se selvästi nautti ja oli myös yhtä innoissaan kuin kuskikin. Yllätyin kuinka hienosti Ässä myös hyppäsi, ajattelin ettei siitä tulisi yhtään mitään, mutta ehkä tästä tuleekin maastoesteratsu, never know!